Retkellä

Edellisessä osassa käsittelin painonnousuni syitä ja historiaani. Tässä osassa käsittelen itse laihdutusprojektia ja sen kulkua. Tavoiteenani oli pitää laihdutustahti maltillisena, jotta muutos olisi pysyvämpi ja mielestäni onnistuin siinä hyvin. Olen yrittänyt laihduttaa viimeisen kymmenen vuoden aikana varmaan ainakin 10 kertaa. Välillä on ollut kausia, kun olen ollut ihan sinut kehonkoostumukseni ja peilikuvani kanssa, mutta useammin olen nähnyt peilissä manaatin kuin sulavalinjaisen kissapedon. Ruoan kanssa en ole koskaan leikkinyt ja aiemman urheilutaustan ansiosta olen varmasti oppinut syömään hyvin, vähän liiankin hyvin selvästi. Urheilutaustaani saan kiittää myös taidosta rakentaa treeniohjelmia tilanteeseen sopivasti. Aloitin laihdutusprojektini virallisesti tämän vuoden alussa, joilloin vaaka näytti lukemaa 93 kg. Olin siis syksyn aikana jo onnistunut pudottamaan ensimmäiset kilot, mutta ilman tarkempaa suunnitelmaa tuskin olisin nykytilanteessa. Syksy meni muutenkin rakk

Ajattelin kirjoittaa kolmen postauksen sarjan elämäntapamuutoksestani, tarkemmin sanoen laihdutusprojektistani. Tässä ensimmäisessä osassa käsittelen vähän historiaa ja syitä, miten lihoin sekä päätöstäni päästä ylimääräisistä kiloista eroon. Toisessa ja kolmannessa osassa käsittelen itse prosessia sekä aikaa projektin jälkeen. Olen ollut koko ikäni lievästi ylipainon puolella, kiitos harrastusten ja lihasmassan. Lopetin kilpaurheilun 2010 ja tuolloin painoin n. 82-84kg (tarkennuksena, olen 170cm pitkä). Olin tietoinen, että kehossani oli rasvaa vähän suosituksia enemmän, mutta oli tuolloin kuitenkin melko tyytyväinen peilikuvaani. Kilpaurheilun jälkeen jatkoin kuitenkin salilla käymistä sekä satunnaista lenkkeilyä ja pari vuotta pysyinkin samoissa painoissa ja kehonkoostumuksessa. Parisuhteen myötä liikunta jäi vähemmälle, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Aika kului mukavammin sohvan nurkassa silloisen puolison kanssa ja pari vuotta meni huomaamatta hyvinkin vähäisellä liiku

Riskinotto ei tule ihmisellä yleensä selkärangasta. Tieto riskistä nostaa sykettä ja saa kädet hikoamaan. Miksi ihminen sitten kuitenkin ottaa riskejä? Omasta puolestani voin sanoa, että paremman tulevaisuuden toivossa. Reilu vuosi sitten otin riskin. Päätin yli 5 vuotta kestäneen parisuhteen, laitoin työpaikan vaihtoon. Ja rakastuin palavasti. Hyppäsin pois omalta mukavuusalueeltani, elämäni perusasiat menivät kerralla uusiksi. Olen ihminen, joka rakastaa rutiineja. Ja päivärytmiä. En pidä juurikaan yllätyksistä ja elämän muutos noin monella osa-alueella oli mielelleni melko kova paikka. Normaalisti suunnittelen seuraavan viikon viimeistään sunnuntaina pääpiirteiltään ja rytmin kääntyminen ympäri vaatii muutaman hengenvedon ja sulattelua. Uusi ihminen vierellä ja työympäristön täysmuutos eivät tapahtuneet siis ihan kivuttomasti. Tekisin saman kuitenkin uudelleen milloin vain. Olen elänyt viimeisen vuoden aikana elämäni parasta aikaa. Olen saanut kanavoida energiaani asioihin, j