Riskinotto ei tule ihmisellä yleensä selkärangasta. Tieto riskistä nostaa sykettä ja saa kädet hikoamaan. Miksi ihminen sitten kuitenkin ottaa riskejä?
Omasta puolestani voin sanoa, että paremman tulevaisuuden toivossa.
Reilu vuosi sitten otin riskin. Päätin yli 5 vuotta kestäneen parisuhteen, laitoin työpaikan vaihtoon. Ja rakastuin palavasti. Hyppäsin pois omalta mukavuusalueeltani, elämäni perusasiat menivät kerralla uusiksi.
Olen ihminen, joka rakastaa rutiineja. Ja päivärytmiä. En pidä juurikaan yllätyksistä ja elämän muutos noin monella osa-alueella oli mielelleni melko kova paikka. Normaalisti suunnittelen seuraavan viikon viimeistään sunnuntaina pääpiirteiltään ja rytmin kääntyminen ympäri vaatii muutaman hengenvedon ja sulattelua. Uusi ihminen vierellä ja työympäristön täysmuutos eivät tapahtuneet siis ihan kivuttomasti.
Tekisin saman kuitenkin uudelleen milloin vain. Olen elänyt viimeisen vuoden aikana elämäni parasta aikaa. Olen saanut kanavoida energiaani asioihin, joista pidän. Ennen muutosta olin alakuloinen, väsynyt, en tunnistanut itseäni peilistä. Aamuisin peilistä katsoin ilmeettömät kasvot, joilla ei ollut päämäärää elämässään. Aamulla töihin, töissä 8h kärvistelyä ilman motivaatiota, töistä kotiin ja loppuilta sohvalla. Sama oravanpyörä päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen. Tässä oravanpyörässä oma hyvinvointi kärsi ja huomaamattani lihoin n. 10kg parin vuoden aikana.
Kevään 2018 aikana löysin itseni usein miettimästä eroa. Ja työpaikan vaihtoa. Saman kevään aikana ystävyyssuhteeni syventyi nykyisen mieheni kanssa. Alkukesällä hain uuteen (unelmieni) työpaikkaan ja kappas vain, sain sen. Uusi alku työrintamalla oli siis luvassa syksyllä. Se loi uskoa parempaa ja mikä tärkeintä, aloin taas uskoa itseeni. Loppukesästä tein ratkaisun päättää pitkä parisuhde ja voin sanoa näin jälkikäteen sen olleen elämäni paras päätös. Eroa sen tarkemmin avaamatta, päätös oli elämäni tärkein ja rohkein. Päästin irti ihmisestä, joka oli viimeiset ajat ollut itselleni vain haitaksi, vaikka rakastinkin häntä vielä silloin. Asiat käsiteltyäni päätös oli enemmän kuin oikea, tuo suhde oli omalle henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille vain haitaksi.
Hyppäsin suoraan vanhasta suhteesta uuteen. En olisi milloinkaan uskonut itsestäni moista. En kuuna päivänä. Mutta rakkaus ei kysy aikaa, eikä paikkaa ja sen oikein tullessa vastaan on vain toimittava. Olen nyt onnellisempi kuin koskaan, uskon tulevaisuuteen ja ennen kaikkea uskon jälleen itseeni, kuten ennen tuota parin vuoden harmaata jaksoa.
Riskinotto siis kannatti.
Omasta puolestani voin sanoa, että paremman tulevaisuuden toivossa.
Reilu vuosi sitten otin riskin. Päätin yli 5 vuotta kestäneen parisuhteen, laitoin työpaikan vaihtoon. Ja rakastuin palavasti. Hyppäsin pois omalta mukavuusalueeltani, elämäni perusasiat menivät kerralla uusiksi.
Olen ihminen, joka rakastaa rutiineja. Ja päivärytmiä. En pidä juurikaan yllätyksistä ja elämän muutos noin monella osa-alueella oli mielelleni melko kova paikka. Normaalisti suunnittelen seuraavan viikon viimeistään sunnuntaina pääpiirteiltään ja rytmin kääntyminen ympäri vaatii muutaman hengenvedon ja sulattelua. Uusi ihminen vierellä ja työympäristön täysmuutos eivät tapahtuneet siis ihan kivuttomasti.
Tekisin saman kuitenkin uudelleen milloin vain. Olen elänyt viimeisen vuoden aikana elämäni parasta aikaa. Olen saanut kanavoida energiaani asioihin, joista pidän. Ennen muutosta olin alakuloinen, väsynyt, en tunnistanut itseäni peilistä. Aamuisin peilistä katsoin ilmeettömät kasvot, joilla ei ollut päämäärää elämässään. Aamulla töihin, töissä 8h kärvistelyä ilman motivaatiota, töistä kotiin ja loppuilta sohvalla. Sama oravanpyörä päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen. Tässä oravanpyörässä oma hyvinvointi kärsi ja huomaamattani lihoin n. 10kg parin vuoden aikana.
Kevään 2018 aikana löysin itseni usein miettimästä eroa. Ja työpaikan vaihtoa. Saman kevään aikana ystävyyssuhteeni syventyi nykyisen mieheni kanssa. Alkukesällä hain uuteen (unelmieni) työpaikkaan ja kappas vain, sain sen. Uusi alku työrintamalla oli siis luvassa syksyllä. Se loi uskoa parempaa ja mikä tärkeintä, aloin taas uskoa itseeni. Loppukesästä tein ratkaisun päättää pitkä parisuhde ja voin sanoa näin jälkikäteen sen olleen elämäni paras päätös. Eroa sen tarkemmin avaamatta, päätös oli elämäni tärkein ja rohkein. Päästin irti ihmisestä, joka oli viimeiset ajat ollut itselleni vain haitaksi, vaikka rakastinkin häntä vielä silloin. Asiat käsiteltyäni päätös oli enemmän kuin oikea, tuo suhde oli omalle henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille vain haitaksi.
Hyppäsin suoraan vanhasta suhteesta uuteen. En olisi milloinkaan uskonut itsestäni moista. En kuuna päivänä. Mutta rakkaus ei kysy aikaa, eikä paikkaa ja sen oikein tullessa vastaan on vain toimittava. Olen nyt onnellisempi kuin koskaan, uskon tulevaisuuteen ja ennen kaikkea uskon jälleen itseeni, kuten ennen tuota parin vuoden harmaata jaksoa.
Riskinotto siis kannatti.
Kommentit
Lähetä kommentti