Ajattelin kirjoittaa kolmen postauksen sarjan elämäntapamuutoksestani, tarkemmin sanoen laihdutusprojektistani. Tässä ensimmäisessä osassa käsittelen vähän historiaa ja syitä, miten lihoin sekä päätöstäni päästä ylimääräisistä kiloista eroon. Toisessa ja kolmannessa osassa käsittelen itse prosessia sekä aikaa projektin jälkeen.
Olen ollut koko ikäni lievästi ylipainon puolella, kiitos harrastusten ja lihasmassan. Lopetin kilpaurheilun 2010 ja tuolloin painoin n. 82-84kg (tarkennuksena, olen 170cm pitkä). Olin tietoinen, että kehossani oli rasvaa vähän suosituksia enemmän, mutta oli tuolloin kuitenkin melko tyytyväinen peilikuvaani. Kilpaurheilun jälkeen jatkoin kuitenkin salilla käymistä sekä satunnaista lenkkeilyä ja pari vuotta pysyinkin samoissa painoissa ja kehonkoostumuksessa.
Parisuhteen myötä liikunta jäi vähemmälle, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Aika kului mukavammin sohvan nurkassa silloisen puolison kanssa ja pari vuotta meni huomaamatta hyvinkin vähäisellä liikunnalla. Kaipasin kuitenkin liikuntaa elämääni ja aloitin kuntosaliharrastuksen uudelleen vuonna 2014. Tällöin elopainoni oli n. 87kg, joten liikkumattomuuden seurauksena ei lisäkiloja ollut juurikaan tullut, kehonkoostumus oli ainoastaan muuttunut.
Halusin tuolloin kiinteytyä ja pudottaa painoani n. 10kg. Treenasin kyllä hyvin tuolloin, mutta myös ruokahalu kasvoi enkä kiinnittänyt ruokavalioon tarpeeksi huomiota tuolloin. Lopulta kyllästyin vaa'alla "hyppäämiseen", olisko ollut 2016, ja treenasin vain omaksi ilokseni ilman sen suurempia tavoitteita. Tuolloin myös työnkuvani muuttui ja energiaa meni työelämässä enemmän kuin ennen, mikä osaltaan aiheutti myöhemmin treenamisen vähenemistä ja ruokavalion epäsäännöllisyyttä.
Muistaakseni vaaka näytti ensimmäisen kerran yli 90kg talvella 2017. Tuolloin olin ihan tyytyväinen elämääni, joten keskitin energiani muualle kuin omaan hyvinvointiini. Tuli kesä ja syksy ja oloni muuttui niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Töissä oli liikaa stressiä ja maiseman vaihdos pyöri mielessä koko ajan. Lisäksi kotona ei mennyt sen paremmin ja viikoittain päädyin miettimään eroa. Söin miten sattuu, sillä en jaksanut panostaa enää itseeni. Millään ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Keväällä 2018 oli henkisesti väsynyt. Tähän aikaan kävin kyllä salilla pari-kolme kertaa viikossa, mutta söin kulutukseeni nähden liikaa ja kesällä 2018 olin painavimmillani vaa'an näyttäessä n. 96kg. Tuo määrä oli 170cm vartalooni nähden aivan liikaa.
Kesä 2018 sai minut heräämään. Tällainen elämä ei johda kuin ennenaikaiseen hautaan ja elämä menee ihan hukkaan, jos en tee asialle jotain. Sain uuden työpaikan, vähän onnekkaasti omasta mielestäni, mutta koin ansainneeni sen. Tiesin työelämän rauhoittuvan sen myötä. Enää piti uskaltaa heittää myös toinen elämääni synkentänyt tekijä pois ja erota. Ero ei ollut maailman helpoin prosessi, mutta tekisin saman uudelleen milloin vain. Sain takaisin uskoni tulevaisuuteen. Ja sain rinnalleni maailman parhaan ihmisen. Kiitos hänen uskalsin hypätä tuntemattomaan. Ja kiitos hänen kannustuksensa ymmärsin keskittyä omaan hyvinvointiini ja laittaa elämäntapani remonttiin. Ilman hänen kannustustaan tuskin olisin tällä hetkellä näin tyytyväinen itseeni ja kehooni.
Jotta tästä ei tulisi romaanin mittaista kertomusta, jatkan laihdutusprojektin aloituksesta seuraavassa postauksessa. Kuulemisiin!
Olen ollut koko ikäni lievästi ylipainon puolella, kiitos harrastusten ja lihasmassan. Lopetin kilpaurheilun 2010 ja tuolloin painoin n. 82-84kg (tarkennuksena, olen 170cm pitkä). Olin tietoinen, että kehossani oli rasvaa vähän suosituksia enemmän, mutta oli tuolloin kuitenkin melko tyytyväinen peilikuvaani. Kilpaurheilun jälkeen jatkoin kuitenkin salilla käymistä sekä satunnaista lenkkeilyä ja pari vuotta pysyinkin samoissa painoissa ja kehonkoostumuksessa.
Parisuhteen myötä liikunta jäi vähemmälle, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Aika kului mukavammin sohvan nurkassa silloisen puolison kanssa ja pari vuotta meni huomaamatta hyvinkin vähäisellä liikunnalla. Kaipasin kuitenkin liikuntaa elämääni ja aloitin kuntosaliharrastuksen uudelleen vuonna 2014. Tällöin elopainoni oli n. 87kg, joten liikkumattomuuden seurauksena ei lisäkiloja ollut juurikaan tullut, kehonkoostumus oli ainoastaan muuttunut.
Halusin tuolloin kiinteytyä ja pudottaa painoani n. 10kg. Treenasin kyllä hyvin tuolloin, mutta myös ruokahalu kasvoi enkä kiinnittänyt ruokavalioon tarpeeksi huomiota tuolloin. Lopulta kyllästyin vaa'alla "hyppäämiseen", olisko ollut 2016, ja treenasin vain omaksi ilokseni ilman sen suurempia tavoitteita. Tuolloin myös työnkuvani muuttui ja energiaa meni työelämässä enemmän kuin ennen, mikä osaltaan aiheutti myöhemmin treenamisen vähenemistä ja ruokavalion epäsäännöllisyyttä.
Muistaakseni vaaka näytti ensimmäisen kerran yli 90kg talvella 2017. Tuolloin olin ihan tyytyväinen elämääni, joten keskitin energiani muualle kuin omaan hyvinvointiini. Tuli kesä ja syksy ja oloni muuttui niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Töissä oli liikaa stressiä ja maiseman vaihdos pyöri mielessä koko ajan. Lisäksi kotona ei mennyt sen paremmin ja viikoittain päädyin miettimään eroa. Söin miten sattuu, sillä en jaksanut panostaa enää itseeni. Millään ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Keväällä 2018 oli henkisesti väsynyt. Tähän aikaan kävin kyllä salilla pari-kolme kertaa viikossa, mutta söin kulutukseeni nähden liikaa ja kesällä 2018 olin painavimmillani vaa'an näyttäessä n. 96kg. Tuo määrä oli 170cm vartalooni nähden aivan liikaa.
Kesä 2018 sai minut heräämään. Tällainen elämä ei johda kuin ennenaikaiseen hautaan ja elämä menee ihan hukkaan, jos en tee asialle jotain. Sain uuden työpaikan, vähän onnekkaasti omasta mielestäni, mutta koin ansainneeni sen. Tiesin työelämän rauhoittuvan sen myötä. Enää piti uskaltaa heittää myös toinen elämääni synkentänyt tekijä pois ja erota. Ero ei ollut maailman helpoin prosessi, mutta tekisin saman uudelleen milloin vain. Sain takaisin uskoni tulevaisuuteen. Ja sain rinnalleni maailman parhaan ihmisen. Kiitos hänen uskalsin hypätä tuntemattomaan. Ja kiitos hänen kannustuksensa ymmärsin keskittyä omaan hyvinvointiini ja laittaa elämäntapani remonttiin. Ilman hänen kannustustaan tuskin olisin tällä hetkellä näin tyytyväinen itseeni ja kehooni.
Jotta tästä ei tulisi romaanin mittaista kertomusta, jatkan laihdutusprojektin aloituksesta seuraavassa postauksessa. Kuulemisiin!
Kommentit
Lähetä kommentti